Historia

Saksalainen psykologi William Stern muotoili älykkyysosamäärän määritelmän vuonna 1912. Hän määritteli älykkyysosamäärän suhteena ”älyllisen iän” ja ”todellisen kronologisen iän” välillä

Jos esimerkiksi 10-vuotiaalla pojalla on 13-vuotiaan älylliset kyvyt, hänen älykkyysosamääränsä on 130 (100×13/10).

Testissä käytetään tehtäviä, joita annetaan henkilöille, jotka iän perusteella on keskimääräisesti ottaen kykeneviä suorittamaan ne. Älyllinen ikä määritellään niiden vaikeimpien tehtävien perusteella, jotka testattava henkilö pysyy suorittamaan oikein.

Älykkyysosamäärää välillä 90 - 110 pidetään keskitasoisena

Sternin kaava sopii vain lapsiin, aikuisiin sovelletaan johdettua suhdetta, jossa verrataan yksilön älyllisiä kykyjä väestön keskimääräisen tasoon. Noin 50 % väestöstä omaa keskimääräisen ÄO-tason (eli 90–110). Noin 13 % väestöstä mahtuu välille 110 – 139, ja 1,5 % maapallon asukkaista saa pisteet neron tasolla. Henkilöllä katsotaan olevan heikko äly, jos hänen pistemääränsä on välillä 80–89. Pistemääriä alle 70 kutsutaan alenevassa järjestyksessä debiileiksi, imbesilleiksi ja idiooteiksi. Debiilejä voi opettaa ja harjaannuttaa, debiilejä; imbesillejä voi harjaannuttaa, kun taas idiootteja ei voi opettaa eikä harjaannuttaa. Se, että oma älysi on tietyllä tasolla, ei välttämättä ole merkittävä seikka omassa elämässäsi. Esimerkiksi suorittavan työn tekijöillä voi olla älykyyosamäärä joka ylittää 125.

Älykkyysosamäärämittauksia on kehitetty vuosien mittaan ja tämä sinulle esitelty testi on eräs tarkimmista älykkyystesteistä. Koska jotkin asiat eivät ole muuttuneet kaikkien näiden vuosien mittaan, älä ylläty, kun sinua pyydetään syöttämään ikäsi. Tämä johtuu siitä, että näin varmistetaan, että tulos on mahdollisimman täsmällinen. Onnea matkaan!